Viitasaari-Seura

Eino Leino vierailee Viitasaarella

Viitasaaren kirkkoherran, rovasti Emil Thauvónin tytär Aino oli avioitunut virolaisen runoilijan Gustav Suitsin kanssa. Helsingissä asuessaan he olivat tutustuneet arvostettuun runoilijamestariin Eino Leinoon. Hän olikin monien vuosien ajan vakituinen vieras, jopa asukas Suitsien perheen Liisankadulla sijainneen kodin vierashuoneessa. Aino-rouvasta tulikin Einolle tärkeä tuki ja turva monien vuosien ajan.

Keväällä 1923 Suitsin perhe oli päättänyt tulla juhannukseksi Viitasaaren pappilaan. Ei Einoa voitu jättää Liisankadun asuntoon, jossa hän silloin asusti, yksin ilman huolenpitäjää. Hänet laitettiin junalla matkalle veljensä luokse Hämeenlinnaan. Kun perhe sitten pari päivää myöhemmin oli Hämeenlinnan asemalle pysähtyneessä junassa, niin kukas sieltä tunkeutuikaan täpötäyteen junaan: runoilija Leino, perheen ystävä, joka ilmoitti myös matkustavansa Viitasaarelle. Hän ei halunnut jäädä veljensä perheen vaivoiksi. Matkatavaroita hänellä ei ollut, oli vain sanomalehteen kääritty paita kainalossa. Matkarahat Hämeenlinnaa varten oli saatu Otavalta.

Koko yön juna jyskytti halki kesäisen Suomen. Aamulla saavuttiin Suolahden asemalle. Siellä siirryttiin satamassa odottavaan Ylä-Keitele -laivaan. Ahtaan junamatkan jälkeen oli rauhoittavaa katsella alkukesän vehreitä maisemia laivan lipuessa halki eteläisen Keiteleen. Kuuden tunnin purjehduksen jälkeen laiva saapui Viitasaaren kirkonkylän laituriin. Pappilassa oli jo muitakin kesävieraita ja uudet otettiin ilolla vastaan. Eino Leino sai asunnokseen pappilan poikien vinttikamarin, joka sijaitsi Kokkilan puoleisessa päädyssä. Sieltä oli avarat näkymät yli peltojen ja järvimaisemien.

Runoilija selvästikin nautti pääsystä maalle, pois Helsingin humusta ja kapakoiden remusta. Seuraavina päivinä nähtiin leveälieriseen hattuun puettu herrasmies vaeltamassa keppiään heilutellen kirkonkylän teillä. Niinä muutamina viikkoina, jotka hän Viitasaarella vietti, sattui olemaan harvinaisen kaunis sää. Pappilan väki ja kesävieraat puuhailivat omissa askareissaan soudellen, uiden, lueskellen ja puutarhatöissä. Joskus Leino kävelyretkillään kävi tutustumassa joihinkin viitasaarelaiskoteihin. Ainakin tutuiksi tulivat naapurin isäntä Einar Sarlin ja tehtailija Evert Kauhanen Haapasaarella. Kerran kutsui Viitasaaren Suojeluskunnan päällikkö Lauri Manner runoilijan huviretkelle, jonka suojeluskuntalaiset tekivät pitäjän ympäristöön. Leinolle retki oli hyvin mieluinen ja hän piti siellä loistavan puheen.

Juhannuksen jälkeen kokoontui pappilan väkeä salaa rantasaunalle. Valmisteltiin selvästi jotakin yllätystä. Kuoroharjoitukset siellä olivat menossa. Heinäkuun kuudennen päivän aamuna salaisuus sitten paljastui. Väki kokoontui varhain aamulla Leinon huoneen oven taakse ja herätti runoilijan serenaadilla. Oli Eino Leinon 45. syntymäpäivä. Aamukahvi tuotiin sankarille vuoteeseen. Päivällä havaittiin, että Suojeluskunta oli marssimassa tiellä. Sitä lähtivät kaikki katsomaan pappilan rappusille. Suuri yllätys Leinolle oli, kun sotilasosasto kaarsi suoraan pappilan pihaan. Osasto järjestäytyi kunnianosoitukseen ja päällikkö Manner piti kauniin onnittelupuheen. Vastaukseksi Leino asettui sotilaalliseen asentoon ja lausui runonsa: ”Suomen linna”. Päivällä runoilija seppelöitiin niittykukilla ja kahvitilaisuuteen kutsuttiin oman väen lisäksi Yhteiskoulun johtaja Nyblom ja pankinjohtaja Aapeli Tikkanen rouvineen. Kahvipöydässä oli lähes parikymmentä henkilöä.

Syntymäpäivien huippukohta oli kuitenkin vasta illalla. Eino Leino istui salin keskellä keinutuolissa ja alkoi hiljaa kuin itsekseen muistista lausua runojaan. Runot muodostuivat kuin katsaukseksi hänen elämäänsä. ”Kell´ onni on, se onnen kätkeköön.” Terveenä ja raittiina Leinon ääni oli harvinaisen kaunis, matala ja pehmeä. Illan kaunein oli ”Nocturne”

En ma enää aja virvatulta,
onpa omanani vuoren kulta,
pienentyy mun ympär´ elon piiri,
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Viitasaarelta Eino Leino matkusti ystävänsä Roschierin luo Rautalammille. Vajaan kolmen vuoden kuluttua saapui sitten suruviesti. Loistavan runoilijan elämäntaival oli päättynyt kymmenentenä päivänä tammikuuta 1926.

Esko Pasanen
Pääasiallisena lähteenä: Aino Thauvón-Suitsin teos: Tuntemani Eino Leino


Seppelepäinen Eino Leino pappilan kuistilla juhlijoidensa ympäröimänä

Viitasaarella 2015 Esko Pasanen

Lähetä kommentti sivulle



Voit käyttää seuraavia HTML-tageja: <a><br /><strong><b><em><i><blockquote><pre><code><ul><ol><li><del>

Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.