Viitasaari-Seura

Pasaset Puralan torppareina

Viitasaaren Pasalan talon vanhin poika jatkoi tavallisesti tilalla isäntänä. Muiden poikien oli ryhdyttävä joko tilan torppariksi tai sopivan talon vävyksi. Tytöt odottivat sopivan sulhasen ilmaantumista. Pahimmassa tapauksessa oli jäätävä veljen perheeseen vanhana piikana ylimääräiseksi työntekijäksi.

Johannes Pasanen, joka oli syntynyt vuonna 1800, muutti Pasalan Seläntauksesta suuren perheensä kanssa 1844 Pihtiputaalle. Hänen 1832 syntynyt Antti-poikansa palasi Viitasaarelle 6 vuotta myöhemmin. Hän oli aluksi renkinä Paralan talossa, kunnes ryhtyi talon torppariksi Järvelä-nimiseen paikkaan, joka sijaitsi Kolimajärven pohjoisrannalla Kolkunjoen suulla.. Hän haki vuonna 1857 aviovaimokseen synnyinkylältään Pasalasta Miina Henrikintytär Ekin. Heille syntyi kaikkiaan kuusi lasta, joista nuorin Kalle syntyi 1872.

Ei ole tiedossa, oliko heillä jo kirjallista kontrahtia, vaiko vain suullinen sopimus paikan omistajan Puralan tilan kanssa. Vuonna 1880 kuitenkin laaditaan virallinen asiakirja, joka kuuluu seuraavasti:

Torppariksi Järvelä-nimiseen torppaan minun omistamani Puralan 3/16 osaa manttaalin perintö tilalla No 1 Koliman kylässä ja viitasaaren pitäjässä otan minä allekirjoitettu täten Torpparia Antti Pasasta ja hänen poikaansa Juho Pasasta.

  • Torppari saa torpan entiset viljelykset ja lisää maata suostumukseni mukaan sittenkuin ruunun murto on tapahtunut.
  • Muraa saa ottaa Kytö-niityn perkkiöstä. Kalastaa saa torppari kaikilla luvallisilla pyydyksillä vaan ei talon omilla vakituisilla pyydyspaikoilla. Torpparin pitää ylläpitää vanhat viljelykset ja heidän ympäri olevat aidat; vuotuisesti tehdä 1:den kapanalan uutta peltoa ja 2 kapanalaa niittyä niin kauvan kuin maata löytyy; vuotuisesti korjata ja ylläpitää torpan vanhat rakennukset ja uudestaan rakentaa tarpeelliseksi katsottuja huoneita, kuitenkaan ei saa uudestaan rakentaa eli muuttaa mitään huonetta ilman minua kuulematta, ettei rakennus tyylissä tulis epäjärjestystä. Kaskea ei saa ilman minun luvattani hakata. Päre soihtua ei saa kulkiessa viljellä ei huoneissa eikä pihalla.
  • Kestiä ei saa torppari ilman isännän luvatta ottaa ja ne kuin saavat isännän luvalla olla, ovat velvolliset tehdä yhden perunankaivu päivän lokakuussa sanan annettua.
  • Torppari maksaa veroa vuosittain 100 markkaa joka nousee 5 markkaa joka viides vuosi siksi kuin summa on 125 markkaa. Torppari tekee vuosittain omassa ruuassa ja omilla työkaluilla taloon 3 muraajo ja 6 kyntöpäivää hevosella; 2 maantie 6 heinä ja 6 leikkuu päivää ja hakkaa halkoja talolle 3 syltä. Raha vero maksetaan aina seuraavana vuotena maaliskuussa. Torppaa ei saa ilman isännän luvatta vaihtaa eli myydä ja kontrahtiajan kuluttua jätetään torppa taloon ilman mitään lunastusta, mutta torpan vanhoilla asukkailla ja perillisillä jotka ovat ahkerat ja siivot, on etuoikeus uuteen kontrahtiin. Jos torppari tarkasti täyttää tässä määrätyt ehdot ja maksut niin tämä kontrahti kestää viisikymmentä vuotta, mutta muussa tapauksessa tämä kontrahti rikkoontuu. Tämän kontrahdin saa ilman minua kuulematta kiinnittää talooni. Viitasaarella Elokuun 23 päivänä 1880 J. O. Durchman.

Tähän kontrahtiin tyytyvät:
                      Antti Pasanen                     Juho Pasanen
                      (nimimerkki)                       (nimimerkki)

Asiakirjaan liittyy muutamia kiinnityksiä, joista viimeisin on vuodelta 1904. Torpan kontrahdin solmimisen aikaan Kalle-poika oli vasta 8-vuotias. Hän siirtyy lähellä sijaitsevan Syrjälä-nimisen torpan vuokralaiseksi 1890 luvulla. Arvatenkin hänen kanssaan on tehty edellä olevan kaltainen asiakirja, joka ei kuitenkaan ole säilynyt. Tämäkin torppa oli Puralan omistama.

Suomen itsenäistyttyä säädetään 1918 vuokra-alueiden lunastuslaki, jonka mukaan torpat voitiin lunastaa itsenäisiksi tiloiksi. Niinpä syyskuussa 1919 kokoontuu Koliman majatalossa vuokralautakunta käsittelemään kaikkiaan kuuden Puralan torpan lunastusasiaa. Mukana ovat muun muassa Järvelän Antinpoika Juho ja Syrjälän Kalle. Omistajan edustajana on paikalla Halla-yhtiön metsänhoitaja Siltala. Puralan tila on näet siirtynyt Halla-yhtiön (myöhemmin Kymi-yhtiö) omistukseen. Yhtiö toivoo torppien lunastusta ja ehdottaa, että pyydetään maaherralta tilojen sikin sokin sijaitsevien maa-alueiden uudelleen järjestämistä lunastusten yhteydessä.

Mainitun lain perusteella maahamme syntyy suuri määrä pieniä ja itsenäisiä maatiloja. Torpparikysymys lienee ollutkin osaltaan syynä käytyyn sisällissotaan. Varsinkin Suomen eteläisillä seuduilla olivat usein tilanomistajien ja torppareiden välit kiristyneet äärimmilleen. Täällä Sisä-Suomessa ei näin ollut. Talolliset ja torpparit elivät lähes samankaltaista varsin karua ja yksinkertaista elämää, jolloin herravihalle ei ollut aineksia.

Viitasaarella 2015 Esko Pasanen
Tietolähteet:

Sukukirja Pasasen suku I
Torpan kontrahti ( Purala – Järvelä)
Weilin+Göös: Suomen historia osa 7
Viitasaaren vuokralautakunnan pöytäkirja

Lähetä kommentti sivulle



Voit käyttää seuraavia HTML-tageja: <a><br /><strong><b><em><i><blockquote><pre><code><ul><ol><li><del>

Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.

1 kommentti

  • Liekö tarkempi vuosi Syrjälän tilan siirtymisestä Kallen torpaksi tiedossa? Kiinnostaisi myös, millainen on Syrjälän tausta ennen Kallen isännyyttä. Viimeinen asukas talossa on ollut minun isäni, tästä mielenkiinto.