Viitasaari-Seura

Rovasti Alexander Dahlström

Viitasaaren yhdeksäs kirkkoherra

Synt. 1797, Viitasaarelle 1840 – 1862, oli hyväluontoinen ja mainio kansanmies. Sellaista täällä nyt kipeästi kaivattiin, sillä seurakunnalliset toimet samoin kuin kirkkokin ja pappila olivat joutuneet rappiotilaan.

Perusteellisen alkuopetuksen sai Dahlström setänsä, Laukaan kappalaisen, luona. Sieltä läksi hän merille ja purjehti monta vuotta kauppalaivoilla, kooten matkoillaan paljon käytännöllisiä tietoja ja taitoja kaikilta elämän aloilta.

Mutta vähitellen alkoi vastustamaton kotimaan ikävä ilmetä. Ja tämä sisällinen kaipaus sekä samalla voimallinen halu lukea papiksi ajoi nuoren merimiehen kotirannoille. Kiiruhtaen riensi hän nyt toteuttamaan sisäistä kutsumustaan, josta sitten vanhoilla päivillään kertoeli: ”Tulin Porvoon kouluun, kuuntelin opetusta ja luin yötä päivää; mutta kysymyksiin en mitään vastannut. Ne olivat niin lapsellisia, että ne häiritsivät vaan ajatukseni kulkua, kun olin jo aikamiehen iällä.

Eräs vanha opettaja lausui lukuvuoden lopulla: ”det finns trenne oting i världen, - jaga o´ inte få; - plöja o inte så; - läsa o´ inte förstå, - Gå ni, min käre D:m, och plöj böljan!” Vastasin nöyrästi: ” jag har jagat o´fått, - plöjt o sådt; - ja, ganska mycket läst o förståt. Nu reser jag till Åbo, tar studentexamen, därefter prästexamen och få försöker jag plöja in Ordets utsäde i människornas hjärtan!” Otin lakkini, kumarsin ja menin. Opettaja ja koko luokka näyttivät joutuneen hämillensä.

Ja niin tapahtui, kun Dahlström oli sanonut. Hän suoritti ylioppilastutkinnon kunnialla ja jonkun ajan valmistuksen perästä papintutkinnon.

Saarnamiehenä oli rovasti D:m maan kuuluja, onnistuneimpia kansanpuhujia. Häntä kuunneltiin ihastuksella. Hän käytti vertauskuvia maalta ja mereltä sangen sattuvasti. Seurakuntaa kohtaan oli hän ystävällinen, palvelevainen ja auttavainen. Palkkasaatavansa otti hän säälien, ja hänelle tuotiin niin runsaasti ja yllin kyllin, että joutui varakkaaksi täällä ollessaan.

Kun eräät nuoret miehet heräsivät huoleen sielunsa autuudesta ja halusivat panna pyhä-

kouluja toimeen, joka asia silloin vielä oli uusi ja tuntematon, salli rovasti sen mielellään ja oli itsekin siinä avullisena. Hän piti isällistä huolta seurakunnan nuorison lukutaidosta ja rippikoulut hänen aikanansa olivat erittäin siunatuita, mainion katekeetan, kappalaisen Kjellstrandin vaikutuksesta. Sitten kuin nuori, hengellisesti innostunut pappi, Carl Gustaf Tötterman, saapui rovastin apulaiseksi, alkoi suuri herätys seurakunnassa.

Rovasti D:m laittoi aivan uuteen ja asianmukaiseen malliin köyhäinhoidon, lainajyvästöt, kirkon sekä pappilan. Kirkosta muutettiin alttari ja hankittiin hovimaalari Ekmanilta alttaritaulu, joka on oikea taideteos ja vielä nytkin kaunistaa kirkkoamme.

Rovasti lahjoitti kirkkoon myöskin sen kynttiläkruunun, joka nyt kaunistaa alttarin edustaa. Pappilan viljelyksiä hoiti rovasti D:m erinomaisen huolellisesti ja edisti maanviljelystä paikkakunnalla esimerkkinsä ja neuvojensa kautta. Hän hankki tänne ja levitti kuuluisaksi tullutta ”Muravjeffin” rukiinsiementä, joka antoi niin runsaan sadon, että poimittiin rukiin tähkiä, joissa oli 130 jyvää. Myöskin kaksitahvoista ohransiementä toi hän seurakuntaan, joista saatiin erinomaisia jauhoja.

Kuten jo mainittiin, kävi rovasti käsiksi lainajyvästöjenkin hoitoon ja huomattiinkin, että oli olemassa satojen tynnörien vaillinki, tarkastuksen puutteesta. Tehtiin siis uudet säännöt ja jyvästöt asetettiin tarpeellisen valvonnan alaisiksi.

Köyhäinhoidon asetti hän aivan uudelle ja järkiperäiselle kannalle, joka kokonaisen miespolven aikana näyttäytyi erinomaisen käytännölliseksi. Rovasti D:m asetti Viitasaaren seurakuntaan 50 vaivaisruotua, osaksi manttaalin- ja osaksi varallisuuden mukaan. Näissä hoidettiin 50 sellaista vaivaista. jotka vielä kykenivät itse liikkumaan ja saattoivat olla avullisina pienissä kotiaskareissa, n.k. lasten hoitamisessa y. m. s. talonväelle. Sama määrä asetettiin istukaspaikkoja kristillisiin perheisiin orpolapsia varten, jotka näissä saivat hoidon ja kasvatuksen. Virkamiehiltä, ammattimiehiltä, torppareilta ja palvelijoilta kannettiin vähäinen, vuotuinen raha-apu, jolla hoidettiin heikommat sekä mielisairaat ja annettiin satunnaista apua jauhoina.

Mainio kansanmies, rovasti Alexander Dahlström, lepää vanhimmassa Viitasaaren kalmistossa, keskellä pappien hautakumpuja. Rakkauden kädet pystyttivät hänelle kauniin muistopatsaan.

Viitasaarella 2015 Esko Pasanen
Tietolähteenä Lepolan vanhuksen muistiinpanoja 1910

Lähetä kommentti sivulle



Voit käyttää seuraavia HTML-tageja: <a><br /><strong><b><em><i><blockquote><pre><code><ul><ol><li><del>

Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.