Viitasaari-Seura

Sissiretki Saarijärvelle 1808

Suomen sodan aikana ei käynyt varsinaisia sotajoukkoja Viitasaarella, mutta kylläkin toukokuun alkupäivinä 1808 nähtiin Viitasaarella erikoinen kulkue. Jopa pariin sataan nouseva miesjoukko merkillisine aseineen saapui Pihtiputaan suunnasta vähäisiä metsäpolkuja seuraten Viitasaarelle. Heidän tavoitteenaan oli kaapata venäläisten huoltokuljetuksia. Alkujaan joukko oli lähtenyt liikkeelle Kalajoelta, josta matka jatkui Ylivieskan ja Haapajärven kautta Pihtiputaalle ja Viitasaarelle. Joka kylästä liittyi matkaan yhä uusia miehiä. He olivat seutujensa köyhälistöä, renkejä, torppareita ja muuta tilatonta väkeä. Aseistus oli kuin Nuijasodan miehillä: seipäitä, susikeihäitä, puukkoja ja viikatteita. Vain harvoilla rannikon miehillä oli hyljepyssyjä. Ei ole tietoa, mutta todennäköisesti joukkoon liittyi myös joitakin viitasaarelaisia miehiä. Tavoitteena heillä oli valloittaa venäläisten kuormastoja.

Vaelluksen jatkuessa joukko saapui 13.päivänä toukokuuta Saarijärven pohjoispuolelle Häkkilän tilalle. Tiedossa oli, että kirkon luona piti lepotaukoa venäläinen muonakuormasto. Muutamia miehiä lähetettiin hiipimään pappilaan. Siellä he näyttivät pastori Johan Caloniukselle ylipäällikkö Klingsporin kirjeen, jossa hän kehotti läänin asukkaita tuottamaan viholliselle kaikkea mahdollista vahinkoa. Pastori ei ollut kuullutkaan asiasta ja väitti kirjettä väärennetyksi. Kyläläisetkään eivät olleet halukkaita käymään venäläisten kimppuun. Heille eivät venäläiset olleet aiheuttaneet mitään harmia, mutta kahakka olisi varmasti saanut aikaan kostotoimia. Sissijoukolla ei kuitenkaan ollut mitään menetettävää. He olivat kulkeneet pitkän matkan ja nälkäkin ahdisti. Iltapäivällä he tulivat kylän keskustaan ja hiipivät eri puolilta kirkon lähellä olevan kuormaston luo. Yllättäen avattiin tuli kellotapulista. Joku oli käynyt varoittamassa venäläisiä. Sissit ryntäsivät eteenpäin, mutta silloin avattiin tulitus usealta taholta. Ne, joilla oli pyssyt, vastasivat tulitukseen ja muut yrittivät pakoon. Nelisenkymmentä kasakkaa ryntäsi ratsuilleen ja alkoi ajaa takaa pakenevia. He löivät armotta maahan jokaisen, jonka tavoittivat. Pakoon päässeet ajautuivat Pohjanmaata kohti. Saarijärven länsipuolella joutui venäläinen kuriiri heidän uhrikseen. Pari päivää myöhemmin nämä joukon rippeet hyökkäsivät kuormaston kimppuun kymmenkunta kilometriä lännempänä ja surmasivat sen vartijat. Luultavasti ainakin osa joukosta liittyi myöhemmin kesäkuussa Otto von Fieandtin kokoamaan talonpoikaispataljoonaan.

Osa hajonneesta joukosta oli Rautalammilta ja hyökkäsi kotimatkallaan Hintikan kestikievariin. Viaporin antauduttua sieltä palasi viisi sotilasta Rautalammille. Kersantti Aspin ja korpraali Eenin johdolla tehtiin epäonnistunut kaappausyritys venäläisten kuljetusta vastaan Koiviston kestikievarissa. Kuusi miestä sai surmansa ja viisi teljettiin vangiksi erääseen mökkiin. Sitten tehtiin menestykselliset kaappaukset Laukaalla ja Valkolassa. Kaukokatseisimmat rautalampilaiset veivät ryöstetyt jauhosäkit veneillä piilopaikkoihinsa, mutta Viaporin sotilaat ja jotkut joukkiosta ryhtyivät tyhjentämään kuormaston viinavarastoa. Pian tulivat kasakat, eivätkä juopottelijat kyenneet pakoon. He saivat kovan kohtelun ja kidutettiin kuoliaaksi. Venäläiset alkoivat etsiä ryöstettyjä jauhojaan ja jos löysivät, niin sytyttivät rakennuksen tuleen. Viikon päästä tulivat suomalaiset eversti Fahlanderin johdolla ja pelastivat vangitut miehet. Aikojen kuluessa hakeutuivat ne harvat miehet, jotka selvisivät hengissä, takaisin kotiseuduilleen

Etsiessämme syitä edellä kuvattuihin tapahtumiin meidän on muistettava tuon ajan sekavat olot. Jo vuosikymmeniä aikaisemmin oli suomalaisten upseerien piirissä herännyt ajatuksia Suomen erottamisesta Ruotsista jonkinlaiseen itsenäisyyteen Venäjän suojeluksessa. Alituiset sodat laajentumishaluisen Venäjän keisarikunnan kanssa olivat merkinneet jo huomattavien alueiden joutumista pala palalta Venäjän haltuun. Julki nämä pyrkimykset tulivat Sprengtportenin ja Anjalan liiton miesten toimesta. Olivatpa nämä ajatukset tuttuja joillekin virkamiehillekin. Kun sitten vuonna 1808 Venäjän sotajoukot olivat miehittäneet lähes koko Suomen, niin eräät virkamiehet säästääkseen kansalaisensa pahemmilta seurauksilta suosittelivat valloittajan tahtoon alistumista. Ristiriita aiheutui kuitenkin siitä, että vanhastaan Suomen talonpojat ja tavallinen kansa oli tottunut luottamaan kuninkaaseensa ja kunnioittamaan häntä. Oli totuttu aina vaikeuksissa kääntymään hänen puoleensa ja häneltä odotettiin tukea ja turvaa väkivaltaisia herroja ja viranomaisia vastaan. Upseerien ja muiden herrojen kapinahankkeet saivat kansalta kovan tuomion. Monin paikoin nousivatkin talonpojat vastustamaan valloittajaa aina tilaisuuden tullen. Säännöllisesti siitä kyllä seurasi venäläisten taholta ankarat kostotoimet. Yllättävää tässä Saarijärven retkessä olikin vain se, että siihen osallistuivat maaseudun vähäväkiset torpparit, rengit jopa loiset.

Viitasaarella 2015 Esko Pasanen
Lähteet:

A. Persson: Suomen sodan unohdetut sankarit
Wellin ja Göös: Suomen historia 4

Lähetä kommentti sivulle



Voit käyttää seuraavia HTML-tageja: <a><br /><strong><b><em><i><blockquote><pre><code><ul><ol><li><del>

Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.