Viitasaari-Seura

Viitasaaren suojeluskunnan syntyminen

Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä 1914 elettiin Viitasaarella kaikessa rauhassa. Sota oli kaukana. Siitä luettiin vain sanomalehdistä. Seuraavana vuonna alkoi kuitenkin tulla kaikenlaisia pakkomääräyksiä maatilojen rasitukseksi. Lehmien ja hevosten luovutukset Venäjän sotaväen tarpeisiin tulivat talojen rasitukseksi. Keväällä 1916 saapui tänne venäläistä sotaväkeä linnoitustöihin. Hännilänsalmella ja Huopanassa aloitettiin juoksuhautojen ja korsujen rakentaminen sekä puuston raivaus. Venäläiset pelkäsivät Saksasta tulevaa hyökkäystä Suomen kautta Pietariin. Kaiken huipuksi saapui nimismiehelle määräys, että tarvittaessa Viitasaaren väestö on karjoineen ja omaisuuksineen siirrettävä Päijänteen itärannoille. Levisi huhu, että venäläisten joutuessa perääntymään, he polttavat meidän kotimme.

Viitasaarelle oli perustettu 1914 vapaaehtoinen palokunta, jonka harjoituksissa oli puheenaiheena usein, että miten voitaisiin vaaraan varautua. Miehissä oli päätetty, ettei lähdetä kotiseudulta vapaaehtoisesti pakolaisina kiertelemään. Ryhdyttiin miettimään, millä tavalla voitaisiin venäläisten pakkokeinot torjua. Aseita ei ollut, joitakin kirjavia metsästysaseita lukuun ottamatta. Tarpeen vaatiessa oltiin valmiit tuhoamaan sillat ja lossit sekä kaatamaan tielle murroksia viereisistä metsistä. Elokuun 6 päivänä 1917 miehet kokoontuivat yhteiskoulun juhlasaliin, jossa juhlallisesti vannottiin uskollisuutta toisilleen ja koko Suomen itsenäisyystaistelulle. Valantekotilaisuudessa oli mukana 24 miestä. Ensi kerran oli kuultu itsenäisyysasiasta Kymönkosken Leppäsellä maaliskuussa, kun eläinlääkäri V. Perttala puhui palokunnan miehistölle Maalaisseuran kokouksessa. Aktivistien lähettämä maisteri Lauri Pihkala selvitteli itsenäisyysasiaa kesäkuussa 1917 nuorisoseurantalolla, jossa oli läsnä useita satoja osanottajia.

Suojeluskunta-aatteen innokas ajaja, opettaja Martti Pihkala saapui elokuussa Viitasaarelle. Kokouksessa hän kehotti Viitasaaren miehiä ryhtymään sotilaallisiin harjoituksiin ja viemään sanaa tärkeästä asiasta laajemmalle ja hankkimaan lisää luotettavia miehiä mukaan. Toteuttaminen jäi Aarne Kauhasen, Väinö Perttalan ja Einar Sarlinin tehtäväksi. Monta sateista ja pimeää syysyötä miehet kulkivat pitäjällä. Monessa paikassa asiaan suhtauduttiin pidättyvästi, mutta saatiin toki myötätuntoakin. Vapaapalokunta muuttui vähitellen suojeluskunnaksi ilman virallista julistusta.

Suojeluskunnan harjoitukset

Ensimmäiset harjoitukset pidettiin Rauhanniemessä apteekkari K. Roosin luona. Mukana oli 62 miestä ja aseina haulikoita, rihlapyssyjä ja grafton-kivääri. Haapasaaren miehet tulivat vanhalla kirkkoveneellä Aarne Kauhasen johdolla reippaasti laulaen. Harjoituksista levisi tieto kirkonkyläläisten korviin, josta oli seurauksena, että seppä Uuno Junikka lähti matkalle hankkimaan punaisillekin aseita. Marraskuun lakon aikana punaiset miehittivät puhelinkeskuksen, joka sijaitsi Koivurannan Matkailijakodissa. Näin estettiin suojeluskunnan yhteys muualle maahan. Seppä Juho Junikka oli puhunut puhelinkeskuksen yhtenä vartijana soittajille, että Jyväskylästä on tulossa kasakoita ja panssariautoja. Kaikenlaiset huhut liikkuivat kylällä aiheuttaen levottomuutta rauhallistenkin asukkaiden joukossa. Ylä-Keitele pääsi lähtemään Suolahteen kruununvoudin virkamatkan varjolla. Siellä laiva takavarikoitiin, mutta kapteeni Höglund ilmoitti vievänsä laivan konepajalle lahden toiselle puolelle ja pääsi lähtemään, mutta suuntasikin matkan Viitasaarelle.

Suojeluskunnan toiminta kehittyi ja miesjoukko kasvoi vähitellen kilvan punakaartien kanssa. Harjoituksia ryhdyttiin järjestämään esimerkiksi Ilmolahden Kaljulassa, Solisniemen Hännilässä ja Seppälässä, Keihärinkosken Samulassa ja Kirkonkylän nuorisoseurantalolla, josta myöhemmin tulikin suojeluskuntatalo. Sanomalehdissä oli uutisia Etelä-Suomen levottomuuksista, murhista ja ryöstöistä. Nämä uutiset kannustivat yhä tehokkaampaan harjoitteluun ja varustautumiseen.

Valitettavasti venäläisten sotilaiden mukana tuli vallankumousaate, joka tarttui sotilaiden kanssa tutustuneisiin työläisiinkin. Kansan jakaantuminen kahteen leiriin oli peruuttamaton. Aseita haalittiin ja harjoiteltiin sotatoimia. Aarne Kauhanen ja Heikki Halmesmäki läksivät Pohjanmaalle päällystökouluun. Viitasaari säästyi onneksi pahoilta yhteenotoilta.

Viitasaarella 2015 Esko Pasanen
Lähteenä: Viitasaarelaiset vapaussodassa

Lähetä kommentti sivulle



Voit käyttää seuraavia HTML-tageja: <a><br /><strong><b><em><i><blockquote><pre><code><ul><ol><li><del>

Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.