Viitasaari-Seura

Sotilashautaus Viitasaaressa 1833

Schönemanien sotilassuku alkanee siitä, kun stettiniläinen Martin Schöneman astuu Ruotasin armeijan palvelukseen 1656. Hänen poikansa Carl Cristofer tuli myöskin sotilasuralle ja yleni everstiluutnantiksi 1710. Hän palveli Viipurin rykmentissä. Laihialla syntyi hänen pojan pojan poikanaan Carl Gustaf 1749. Hän astui armeijan palvelukseen jo viisitoistavuotiaana. Viran vaihdon kautta hän muutti 1776 Rautalammin komppanian varusmestarin Kinnulan virkataloon Viitasaaren Ilmolahdelle.

1789 Carl Gustaf oli komennettuna rajalle ja ylennettiin vääpeliksi. Näihin aikoihin hän hankki omistukseensa Vuorilahden rälssitilan Viitasaaren Vuoskosken kylästä. Kerrotaan, että maksuksi hän antoi Fieandtille valkean sotatamman. Carl Gustaf sai eron virastaan vuonna 1800, mutta mainitaan kuitenkin vielä 1812 vänrikkinä. Puolisoksi hän otti Birgitta Maria Meijerin, Tukholmassa syntyneen sivistyneen naisen, joka synnytti kuusi lasta. Pojista vanhin Bror lähti sotilasuralle. Rälssitilan arvo paljastui, kun vänrikki ennen kuolemaansa jakoi tilan lapsilleen. Silloin syntyi neljä huomattavan arvokasta erillistä tilaa. – Oli siinä sotahevosella hintaa!

Carl Gustafin sanotaan olleen vankkarakenteinen, leveäharteinen, karski sotilas ja ankara herra. Vanhoilla päivillään hän kulki sudennahkapukimissa, alaskäännetyissä sotilassaappaissa ja säämiskännahasta valmistetuissa housuissa piipun- nysäänsä tuprutellen. Viitasaaren kirkolla hänet nähtiin useinkin, sillä hän vietti vanhuudenpäiviään tyttärensä Lovisa Sarlinin hoivissa Jurvansalon Raunio- niemen talossa. Lovisa oli Viitasaaren lukkarin Henrik Sarlinin puoliso.

 

Vielä yli 80 vuotiaana vanhuksena hän oli ruumiinvoimiltaan hyvin vankka, todellinen karoliini, joka piti kovaa komentoa kotonaankin. Syksyllä 1833 hänen voimansa kuitenkin ehtyivät. Silloin nähtiin Viitasaaren oloissa harvinainen näytelmä, kun vänrikki Schöneman saatettiin vanhan Kirkkosaaren kalmistoon. Erikoisesti herätti huomiota pieni joukko vuoden 1808 sotilaita. Vakaina he astuivat kuluneissa, ajansyömissä, haalistuneissa Ruotsin armeijan vanhoissa sotapuvuissaan. He olivat tulleet saattamaan aseveljeään viimeiselle matkalle. Haudalla he laukaisivat ruostuneet kiväärinsä vänrikin kunniaksi ja muistoksi. Arvattavasti mukana oli vänrikin poika Gustaf, joka oli myöskin Suomen sodan korpraali. Ehkäpä saattojoukossa oli vielä pieni poika, seitsenvuotias Konstantin, tuleva Viitasaaren lukkari. Korpraali Gustaf oli sodan jälkeen antautunut rauhan toimiin viljellen Niemelä-nimistä tilaansa Vuosjärven rannalla.

Schönemanien suvun sotilaallisen uran voidaan katsoa päättyneeksi, kun Gustafin vanhempi veli Bror oli kaatunut Suomen sodassa Perhon Kokkonevalla 11.07.1808. Hänet haudattiin taistelupaikalle, jonne perholaiset pystyttivät muistomerkin Valitettavasti ei ole enää tiedossa, missä kohtaa vanhan Carl Gustafin vuoden 1833 hauta on sijainnut. Arvatenkin varsin lähellä vanhan kirkon paikkaa.

Viitasaarella 2015 Esko Pasanen
Tietolähteet:

Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja Genos 12 (1941)
Puuman pakina Näpertelyä v.1938
H.W. Claudelin: Hauta Perhossa
Tero Tuohimaan arkistot

Lähetä kommentti sivulle



Voit käyttää seuraavia HTML-tageja: <a><br /><strong><b><em><i><blockquote><pre><code><ul><ol><li><del>

Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.