Ritva Kuusraisen kertomus äidistään Hilja Raatikaisesta konekutojana
Ritva Kuusrainen lahjoitti äitinsä kutomakoneen Viitasaari-Seuralle ja liitti mukaan oheisen kertomuksen.
Tarkkaa koneen hankkimisaikaa en tiedä, mutta varhaisin muistoni on, kun nousimme hämäriä ja jyrkkiä portaita Minkkisen kaupan yläkertaan. Kauppa sijaitsi nykyisen torin laitamalla. Siellä asui kauppiaan sisar Aino Minkkinen, joka antoi äidille opetusta koneella kutomisessa. Sitäkään entiedä, kurssitettiinko myyjän puolelta koneen ostaneita.
Lampaat olivat hyvin yleisiä kotieläimiä lihan ja villojen saamiseksi. Ne kerittiin pari kertaa vuodessa, ja villat tietysti karstattiin ja kehrättiin kotona, kunnes alkoi tulla kehräämöyrittäjiä, jonne villat lähetettiin kehrättäväksi.
Langoissa oli monenlaatuisia eikä ns. konelankaa kovinkaan usein. Äitini teki kovan työn saadakseen paksummista langoista kudotuksi vaatteita.
Lankojen puolaaminen oli tarkkaa työtä, etteivät puolat liestyneet. Vyyhdet olivat joskus pesemättömiä tai takkuisia liiasta pesemisestä. Likaiset pestiin ja takkuiset selvitettiin ja puolattiin parafiinipalan avulla. Näin luisto oli parempi ja helpotti kutomista. Tehtäväkseni puolaaminen tuli hyvin usein, koska silloin piti auttaa vanhempia kaikissa töissä, mihin pystyi.
Joulun alusaika oli aina kiireinen, koska ihmiset halusivat antaa villapaitoja ja -housuja lahjoiksi. Silloin äiti kutoi myöhään illalla, kun muut kotityöt oli tehty. Sitten kotiini tuli Löytänän postiasema I, jota äiti hoiti n. 30 vuotta. Kone oli yhä tuvassa, ja joskus äiti kutoi itselle tai perheelle villavaatteita.
Muistan isänkin sodasta palattuaan kutoneen raskaampia töitä, mutta ne usein putosivat painoineen, kun isä ei huomannut langan loppuneen. Itse kudoin pieniä kaistaleita; en kuitenkaan opetellut isommin.
Äiti tienasi konekutomisella hyvin tarpeellista lisää perheen tarpeisiin, tosin helpolla se ei tullut.
Nyt kodin jäätyä tyhjäksi asukkaista halusimme veljeni kanssa saada jotenkin säilytetyksi koneen muistoineen, koska moni nainen 40 – 60-luvuilla sai lisäansiota konekudonnalla. Löytönön kylällä oli toinenkin konekutoja, Martta Linflöf, ja töitä riitti molemmille.
Keitelepohjassa 25.10.2014 Ritva Kuusrainen, 75 v.
(Käsin kirjoitetun tekstin koneella kirjoittanut Anneli Martinkauppi.)