Tsaari Nikolai II antoi uuden asevelvollisuusasetuksen 1901, joka poikkesi aikaisemmasta ratkaisevasti. Suomalaiset kokivat sen yritykseksi Suomen autonomisten oikeuksien hävittämiseksi. Tämä oli taas uusi yritys muuttaa Suomi venäläiseksi maakunnaksi. Aloitettiin voimallinen asetuksen vastustaminen. Maahan perustettiin erityinen kansalaisjärjestö, kagaali passiivista vastarintaa johtamaan. Se taisteli myös myöntyväismielisten ajatusten torjumiseksi. Asetuksessa haluttiin kuntakokousten tarkastavan asevelvollisten kutsuntaluettelot ja määräävän jäsenet kutsuntalautakuntaan.
Viitasaaren kunnan asenne oli voimakkaan torjuva. Kokouksessaan helmikuussa 1903 Viitasaaren kunnantuvalla kuntakokous päätti, ettei se voi ryhtyä käsittelemään kutsunta-asiaa, koska katsoo sen olevan perustuslainvastaisen. Kokouksessa toimi puheenjohtajana varaesimies Johannes Suomela. Kirkossa oli määrä lukea kutsuntailmoitus, mutta oli sovittu ennakolta, että kirkkoherra Hagelbergin lukiessa ilmoitusta oli kirkkokansa jo poistunut kirkosta. Kuvernööri ei tähän tyytynyt, vaan vaati uuden kokouksen pidettäväksi. Kokous oli määrä pitää toukokuussa kunnantuvassa. Esimies oli käskenyt varamiestään menemään kokouspaikalle, mutta ei sinne ollut saapunut yhtään kuntalaista. Asia jäi käsittelemättä. Toukokuussa kokoonnuttiin vielä pappilassa, jossa varaesimies Suomela pyysi eroa ja se hänelle myönnettiin. Uudeksi varaesimieheksi valittiin asioitsija T. Vartiainen. Myöskään toukokuun viimeisenä päivänä pidetystä kokouksesta ei tullut mitään, koska esimies ei ollut paikalla.
Tämän jälkeen koetettiin muita keinoja asian hoitamiseksi. Valittiin muodon vuoksi jäseniä kutsuntalautakuntaan. Vuonna 1905 oli kuntakokouksen esimieheksi valittu T. Vartiainen. Hän lähetti tammikuussa kirjeen kuvernöörille, jossa hän monipuolisesti perusteli asetuksen aiheuttamia haittoja. Lisäksi Vartiainen sanoi, ettei hän laillisuuden periaatetta noudattaen tahtonut saattaa kuntalaisiaan vaikeaan asemaan, koska he tahtovat olla Hallitsijalle kuuliaisia. Hän esitti, että saisi jättää asetuksen vaatimukset täyttämättä ainakin siihen asti, kun Hänen Majesteettinsa Keisari on vastannut valtiosäätyjen ehdotukseen. Ei kuvernööri heltynyt.
Maalisuussa pidettiin seuraava kokous, johon oli saapunut kaksi salapoliisia. Puheenjohtaja Vartiainen esitti hyväksyttäväksi päätöksen, ettei kokous käsittele kutsunta-asiaa. Kokous hyväksyi päätöksen yksimielisesti. Saatuaan kuntakokouksen pöytäkirjan, kuvernööri määräsi pidettäväksi uuden kokouksen sakon uhalla. Kun näin ei tapahtunut, hän saapui itse tapaamaan esimiestä. Hän valitti, ettei koko läänissä ole kuin yksi toinen kunta (Kivijärvi), joka on kieltäytynyt. Ei kuvernööri saanut Vartiaista taipumaan ja sakotkin jäivät loppujen lopuksi antamatta. Kuvernööri Knipowitch oli Suomessa syntynyt ja vietti kesiään Viitasaaren Ilmorannan puustellissa. Hän oli professori Vilho Sjöströmille valitellut, miten vaikeassa asemassa virkamiehet ovat Suomessa.
Kutsunnat pidettiin Saarijärvellä. Passiivisen vastarinnan miehet lähtivät kiertelemään kutsuttujen koteihin. Heitä taivuteltiin jäämään pois kutsunnoista. Kutsuntapäivänä oli asetettu vartioita saarijärvelle johtaville teille. Viitasaarelaiset ylioppilaat Bruno Sarlin, Jussi Räihälä, Harry Jack olivat vartiossa. Kun Räihälä oli itsekin kutsunnan alainen, hän katsoi parhaaksi lähteä Amerikkaan, jossa valmistui lääkäriksi. Lopulta tilanne meni niin kireäksi, että viisi kutsuntalakkolaista vietiin Vaasaan tarkastukseen. Lopulta lakkautettiin koko suomalainen sotaväki. Korvaus suoritettiin Venäjälle rahalla.
Viitasaarella 2015 Esko Pasanen
Lähteenä: Viitasaarelaiset vapaussodassa