Savolaisen asutusliikkeen mukana saapuivat Viitasaarelle myös Pasaset. Sukukirja mainitsee, että 1600-luvun alussa saapuvat Juvalta Viitasaarelle Juho Pasanen ja kaksi hänen poikaansa. He asettuvat asumaan Kolimajärven rannalle ja perustivat sinne Pasala nimisen uudistilan. Myöhemmin koko seutua alettiin kutsua Pasalan kyläksi. Alkujaan laaja yhden manttaalin tila (ehkä noin 3000 ha) on vuosin kuluessa jaettu moneen osaan. Vanhan Pasalan tilan, josta on käytetty myös Valkama-nimeä, ostivat lähialueineen Antti ja Juho Varis 1860. Silloin syntyi uusi Kangasvariksen tila. Varikset olivat tulleet Rautalammin Varismäeltä. Asumattomat rakennukset rappeutuivat nopeasti. Vain rauniokasa muistutti asukkaistaan enää 1800-luvun lopussa. Tämän lisäksi on Pasalan tilasta tehty mm. Seläntauksen, Uudentalon ja Suonpään tilat. Sukua on siirtynyt pääasiassa eri puolille Viitasaarta ja Pihtipudasta. Yleensä he ovat olleet talollisia tai torppareita. Pihtiputaalta tuli Seläntauksen taloon vävyksi Kananen, jolloin tämä sukuhaara muuttui Kanasiksi. Nykyinen Valkama oli alkuaan Pasalan talon torppa, josta muodostettiin uutistila Uusi-Valkama. Siellä asuu edelleen Pasasten samaa alkuperäistä sukua.
Monenlaisia vaiheita sisältyy suvun historiaan. On ollut ilon ja menestyksen päiviä, mutta usein myös surun ja menetysten aikoja. Eräs varsin traaginen tapahtuma on vuodelta 1790. Matti Pasanen, joka oli syntynyt 1745, puukotti kuoliaaksi vuotta nuoremman veljensä Henrikin. Veljeksillä oli kummallakin monilapsiset perheet. Matin vanhin poika oli jo parikymppinen. Perimätieto ei kerro, mikä tällaisen surma-teon aiheutti. Vaasan hovioikeuden pöytäkirjassa kerrotaan Matin syyttäneen heikkopäisyyttään, jota ei kuitenkaan voitu todeta. Todistajien lausunnoissa on mainintoja, että alkoholilla on ollut jonkinlaista osuutta asiaan.
Molemmat perheet asuivat Pasalassa. Tuona kohtalokkaana maaliskuun seitsemäntenä päivänä olivat veljekset olleet hevosella käymässä Viitasaaren kirkolla. Mukana oli vielä perheen pieni poika. Paluumatkalla Kellanjärven jälkeisessä vastamäessä Matti oli reen perässä kävellessään tekosensa tehnyt. Hän oli iskenyt puukon reessä istuvan veljensä rintaan. Kotiin tultua hänen kerrotaan sanoneen, että tein veljelle tunnusmerkin. Ajan tavan mukaan murhaaja sai kuolemantuomion. Mestauslava pystytettiin vanhan Kirkkosaaren hautausmaan laitaan. Mestaus tapahtui 5.päivänä helmikuuta 1791. Voimme vain kuvitella, millaisen hämmingin ja surun tapaus aiheutti, niin suvussa kuin koko paikkakunnalla. Molemmat perheet menettivät isäntänsä ja vei varmasti kauan, ennen kuin elämä palasi raiteilleen. Ehkäpä tuon murheellisen tapahtuman muisto oli yhtenä syynä vanhan kodin hylkäämiseen ja perheen muuttoon uuteen paikkaan. Murhaajan pojan poika, Heikki vei perheensä entiseen Pasalan torppaan noin vuonna 1837. Uusi koti oli samalla Heikin vaimon, Kaisa Kumpulaisen syntymäkoti.
Muutamia vuosia myöhemmin kohtasi sukua vielä uusi järkytys, kun Matti Matinpoika, mestatun Matin vanhin lapsi, oli seurustellut Maria Martintyttären kanssa ja siitä syntyi au-lapsi. Epätoivoinen äiti oli tukehduttanut lapsensa Ebba Marian vuonna 1793 alle vuoden ikäisenä. Matti Matinpoika solmi avioliiton Anna Kanasen kanssa 1798 ja heille syntyi seitsemän lasta. Maria Martintytär kärsi ilmeisesti rangaistuksensa ja hänen sanotaan kuolleen Pasalassa talollisen vaimona 1807.
Kerrottakoon vielä, että mestauslavaa jouduttiin käyttämään toisen kerran 1792, kun siellä mestattiin aatelismies, luutnantti Erik Johan Jägersköld, joka oli humalapäissään ampunut renkinsä Mannilan säteritilalla vuonna 1790. Tapausta käsiteltiin eri oikeusasteissa pari vuotta ja siitä valitettiin kuninkaalle asti. Huomiota herättää, että oikeuden päätöksellä hänet saatiin haudata siunattuun kirkkomaahan, mutta sitä kunniaa ei suotu Matti Pasaselle, vaan hänet sanotaan haudatun Vesisaareen, jonka sijaintia ei tiedetä. Tämän jälkeen mestauslava sai onneksi vähitellen rappeutua ja hävisi maisemasta.
Viitasaarella 2015 Esko Pasanen
Tietolähteet:
Erkki Markkanen: Vanhan Viitasaaren historia
Viitasaaren seurakunnan papinkirjat
Pasalan kylälehti Ajatus vuodelta 1929 (A.Timonen, E. Varis)
Vaasan hovioikeuden pöytäkirja
Pasasten sukukirja