Ensimmäinen maailmansota syttyi 1914, johon Venäjäkin joutui mukaan, mutta Suomen sotaväki oli lakkautettu. Suomi joutui maksamaan rahana korvauksen, koska se säästyi sotilasmenoista. Venäjä pelkäsi Saksan hyökkäystä Suomen kautta Pietariin ja toi tänne omia sota-voimiaan. Samoin ryhdyttiin teettämään linnoituksia monille paikkakunnille Suomessa. Viitasaarellakin alkoi juoksuhautojen ja korsujen teko Hännilänsalmella ja Huopanassa. Aluksi koettiin hyväksi, kun saatiin runsaasti hyväpalkkaisia työtilaisuuksia. Myöhemmin tultiin toisiin ajatuksiin, kun todettiin työvoiman hävinneen tärkeistä maataloustöistä. Paljon Viitasaarella oli venäläisiä sotilaita ja upseereita vallitöitä valvomassa.
Maaliskuussa 1917 tapahtui Venäjällä vallankumous. Keisari Nikolai II luopui kruunusta. Samalla Suomi menetti hallitsijansa, suuriruhtinaan. Väliaikainen hallitus pyrki ottamaan ohjat Venäjällä ja myös Suomessa. Tieto tapahtumasta tuli Viitasaarellekin ja viipymättä kutsuttiin työväentalolle kansalaiskokous. Paikalle saapui sadoittain ihmisiä, heidän joukossaan myös venäläisiä sotilaita ja upseereita. Väen runsauden vuoksi kokous pidettiin pihalla. Keskeisimpiä henkilöitä oli Ilmolahden koulun opettaja Samuli Häkkinen, joka oli sosiaalidemokraattinen kansanedustaja. Häkkinen piti puheen, jossa hän selvitti tapahtumien kulkua Venäjällä. Työväestöä hän kehotti säilyttämään vallan käsissään. Kokouksessa huudettiin alas useimmat paikkakunnan huomattavimmat kansalaiset. Hupaisaa oli, että kun joku keksi ehdottaa seppä Juho Junikkaakin, työväenmiestä, niin hänetkin huudettiin alas. Samalla työväestö valitsi miliisit huolehtimaan järjestyksen pidosta. Miliisin johtajaksi valittiin seppä Uuno Junikka. Kokous päätti erottaa piirin nimismies K. Gyllenbögelin ja konstaapeli Anton Kinnusen. Nimismieheksi nimitettiin kansan luottamusta nauttiva poliisi Paananen. Kokousväki lähti marssimaan punaista lippua heiluttaen nimismiehen asunnolle Rauhalaan. Valitut miehet menivät vaatimaan nimismiehen sinettiä. Tietämättömänä asioiden kulusta suostui nimismies kiivaan väittelyn jälkeen luopumaan virastaan toistaiseksi. Poliisi Paananen hoiti uutta virkaansa joitakin päiviä. Seuraavan päivänä pidettiin seurantalolla porvarien kokous, johon myöskin saapui runsaasti väkeä, joukossa oli venäläinen eversti, joka asui käräjäkartanossa. Kokouksessa hyväksyttiin jonkinlainen ponsilauselma. Valittiin edustajat neuvottelemaan miliisin kanssa porvarienkin ottamisesta mukaan miliisin toimintaan. Eläinlääkäri Perttala ja pastori Halmesmäki lähtikin samana iltana seppä Junikan asunnolle, jossa oli muitakin miliisin johtomiehiä. Vaikka koko yö neuvoteltiin, niin ei porvareita hyväksytty miliisiin. Seuraavina päivinä mielet olivat vielä kiihdyksissä, mutta rauhoittuivat vähitellen, kun miliisikin käyttäytyi maltillisesti.
Työväestön esityksestä järjesti seurakunnan vt. kirkkoherra Johannes Kangasvuo kiitosjumalanpalveluksen kirkossa seuraavalla viikolla. Järjestäytynyt työväki marssi venäläisten sotilaiden kanssa kirkkoon. Miliisi huolehti järjestyksestä. Kirkkoherra Kangasvuo toimitti ensin lyhyen alkuliturgian ja piti sitten saarnan suomeksi, jossa kertoi viime päivien suurista tapahtumista. Kangasvuo ei osannut venäjää, mutta yhteiskoulun venäjän opettaja oli kirjoittanut hänelle puheen venäjäksi suomaisin kirjaimin. Nyt saatiin kuulla se harvinaisuus, että Viitasaaren kirkossa saarnattiin venäjäksi. Kaipa mukana olleet sotilaat siitä jotakin ymmärsivät, koska he poistuessaan kirkosta kovasti pulittivat.
Ei nimismies menettänyt virkaansa lopullisesti. Mutta lieneekö tapahtuma kuitenkin saanut aikaan sellaisen muutoksen, että Gyllenbögel vaihtoi virkapaikkaa Kivijärven nimismiehen, J. Karhilan kanssa. Kesällä 1917 pidettiin valtiolliset vaalit, joissa Viitasaarella vasemmisto sai ylivoimaisen äänivyöryn.
Viitasaarella 2015 Esko Pasanen
Lähteenä: Viitasaarelaiset vapaussodassa