( Luento Viitasaaren kirkossa jumalanpalveluksessa)
Tämä Viitasaaren seurakunnan IV kirkko valmistui melkein tarkalleen 130 vuotta sitten. Aikaisemmat kirkot sijaitsivat vanhassa Kirkkosaaressa. Viitasaaren seutu asutettiin pysyvästi 1500-luvun jälkipuoliskolta lähtien. Hallinnollisesti seutu oli Rautalammin pitäjää. Koska matkat täältä olivat pitkät ja vaivalloiset, niin viitasaarelaiset rakensivat ensimmäisen kirkkorakennuksen luultavasti vuoden 1600 tienoilla. Kirkko oli paremminkin rukoushuone, tuohikattoinen ikkunaton hirsirakennus, jossa Rautalammin papit kävivät ajoittain pitämässä kirkollisia toimituksia. Tärkeämpää olikin, että kirkon luona oli hautausmaa. Viitasaari sai oman kirkkoherran, Matthias Bartholdin ja pappilan 1639. Toisen kirkon rakentamisaika on luultavasti vuosi 1653. Nämä ensimmäiset kirkkorakennukset olivat aika lyhytikäisiä, sillä jo 1776 pystytettiin seuraava. Se oli kokkolalaisen rakennusmestari Matts Hongan käsialaa. Ristinmuotoinen rakennus valmistui hyvin nopeasti. Työ kesti vain 13 viikkoa. Tähän kirkkoon valmisti Matts Hollander upean saarnastuolin 1780 ja vuonna 1847 ostettiin hovimaalari R. W. Ekmanilta arvokas alttaritaulu, joka esittää Jeesusta ristillä. Vajaat 100 vuotta ehti kulua, kun todettiin kirkon ja varsinkin kellotapulin pahoin ränsistyneen.
Pitäjänkokouksessa maaliskuussa 1872 esitti puheenjohtaja pitäjäläisten ”tuumailtavaksi”, että mitä olisi tehtävä kirkon kanssa, joka jo kohta on satavuotias ja vaatii korjausta. Kun oli hyvän aikaa atvailtu asiaa sinne ja tänne, pyysi seurakunnan lukkari Konstantin Sarlin puheenvuoron. Hänen varsin radikaali ehdotuksensa oli seuraava: ( lainaan tähän hänen puheenvuoronsa sellaisena kuin se on pitäjänkokouksen pöytäkirjassa)
”Jo kauan on tunnettu ja myöditetty ne suuret hankaluudet, kun Viitasaaren kirkon asema asumattomassa saaressa Keiteleen järvessä, tuottaa sekä papistolle että seurakuntalaisille, asema joka estää tyyten Herran Temppeliin tulemasta myrskyisinä sekä rospuuton aikana. Kirkkomme on saareen rakennettu niinä aikoina, jolloin maanteitä seurakunnassa ei ensinkään ollut. Ja kun nykyinen Temppelimme, joka valmistui Jumalan palvelukselle jo vuonna 1776, siis on jo koht'ikään satavuotias ja semmoisena katoltansa yleiseen vuotava ja resunen, sekä kellotapulikin jo monta vuotta sitten ulosmitattu, niin olisi nyt ajan tarpeen mukainen, että Kirkko ja Tapuli muutettaisiin soveliaalle paikalle mantereeseen eli Haapasaareen, joka siltain kautta yhdistettynä, on mantereeksi luettava. Ja tarjoopi Kokkilan talon omistaja K.Sarlin Haapaniemellä, allekirjoittanut, kauniin ylävän kummun Ukonkallion seudulla, jossa myös on sovelias hietakangas hautausmaaksi, kun myöskin Haapasaaren kauniin aseman kirkonpaikaksi ehdolla, että nykyinen kirkonmäki jäisi heille palkkioksi.”
Tämän lisäksi ehdotukseen kuului, että vanhan kirkon hyvät hirret käytetään uuteen kirkkorakennukseen. Kirkko tehtäisiin suuremmaksi jatkamalla vinot 4 kyynärän seinäkappaleet 12 kyynäräisiksi. Kellotapuli rakennettaisiin kirkon päähän läpikäytäväksi. Liitteenä oli vielä vaatimaton kustannusarvio, jonka loppusumma oli 2300 markkaa. Esitys sisälsi vielä ohjeita varojen keräämiseksi, rakennuskomitean valitsemiseksi ja valmistelevien töiden aloittamiseksi.
Lukkarin ehdotus tuli hyväksytyksi ja päätettiin kesällä syynätä rakennetaanko kirkko Haapasaareen vai Käräjämäelle. Rakennuskomitean esimieheksi valittiin forstmestari Theodor Rosberg ja jäseniksi pastori Forstadius, lukkari Sarlin, kirkkoväärti Hanell, Silon isäntä Korhonen, Ukonmäen isäntä Kumpulainen ja lautamies Grönholm. Komitealle valittiin avuksi mies jokaisesta kinkeristä. Vaasan läänin arkkitehti Th. Gransted laati 30.7.1874 yksityiskohtaisen kirkonmuutossuunnitelman ja kustannuslaskelman, jonka loppu 42752 mk. Senaatti myönsi luvan seuraavana vuonna. Huhtikuussa päätettiin, että kunnallislautakunta kantaa markan jokaiselta hengillä olevalta seurakuntalaiselta.
Hakuilmoituksen jälkeen valittiin 12.2.1876 rakennusmestariksi Mikko Karjanlahti, jolle asunto järjestyi Salonpäähän. Peruskivien särkijäksi tuli Matti Sakko Ylivieskasta. Kiviä tarvittiin 625 kyynärää, josta palkkio oli 1000 mk. Pääosa kivistä otettiin Savivuoresta. Kivien vedätyksen jakoi talollisille lukkari Sarlin manttaalin mukaan. Apulaisiksi kivien särkijälle annettiin 60 ”timmermannia” ja 30 ”hantlankaria” omasta keskuudesta. Kirkkoväärti Hanell määrättiin keräämään taas markan hengeltä ja ottamaan vastaan rakennusaineita. Lokakuussa 1876 päätettiin rakennustyö suorittaa ruoduittain. Seurakunta jaettiin 30 ruotuun ja joka ruodusta valittiin kaksi ”timmermannia” ja 1 ”hantlankari”. Taas kerättiin rahaa, nyt kolme markkaa hengeltä.
Yllättäviä vastoinkäymisiäkin koettiin. 22.7.1877 keskusteltiin siitä, mitä olisi tehtävä, kun kirkon työmiehet olivat menneet tiehensä. Ilmeisesti oli heinäntekoaika. Silloin päätettiin maksaa palkkaa 3,50 mk kätevälle työmiehelle ja 12 mk sakkoa sille kinkerille, joka ei toimita miehiä työmaalle. Rakennustyö kuitenkin edistyi vähitellen. Uusia rahan ja rakennustarvikkeiden keräyksiä jouduttiin kyllä vielä tekemään. Kirkko valmistui 24. kesäkuuta 1878. Seuraavana vuonna rakennus päätettiin laudoittaa ja maalata. Maalariksi palkattiin maalari Rönnäri Jyväskylästä. Kirkon väriksi tuli vaalean punainen. Sakastiin hankittiin Gouvernei-uuni, johon pappilat sitoutuivat hankkimaan polttopuut. Kirkko ei vielä saanut minkäänlaista lämmityslaitetta. Kirkkosali tehtiin lämmitettäväksi vasta 1906. Valtiolta saatiin 20000 mk laina 10 vuodeksi. Vanha tapuli myytin nimismies Durchmannille ja Väliahon Lehmoselle, joka laittoi tapulin ovet ja ikkunat omaan pirttiinsä. Vanhasta kirkosta saatiin uuteen kellotorniin kellot, joista vanhin oli 1600-luvulta. Se oli tosin pitänyt jo valaa 2 kertaa uudelleen, kerran Tukholmassa ja kerran Helsingissä. Samoin siirrettiin alttaritaulu, saarnastuoli, kuvataulut ja kattokruunut. Ensimmäiset urut, A. Thulen 19 äänikertaiset saatiin vasta 1889.
Kolme aikaisempaa kirkkoa eivät ehtineet 100 vuoden ikään asti ilmeisesti huonon, matalan perustan ja heikon hoidon vuoksi vaikeina aikoina. Tämä nykyinen tulee uudenaikaisten ja huolellisten hoitotoimenpiteitten ansiosta moninkertaisesti ylittämään lukkari Konstantin Sarlinin ennusteen, että Jumalan varjeluksessa uusi kirkko palvelee vielä kokonaisen vuosisadan. Vuosien varrella on kirkossa suoritettu monia korjauksia ja maalauksia. Suurin muutos on vuodelta 1925, jolloin arkkitehti Alvar Aallon suunnitelman mukaisesti toteutettiin mm kellotornin uusi muotoilu, koristelistoitus ja uudet vaaleat värit.
Viitasaarella 2015 Esko Pasanen
Tietolähteenä: Veikko Simolan tutkimus Viitasaaren seurakunnan kirkot vuodelta 1978, jolloin rakennus täytti 100 vuotta