Jääkauden päättyessä olivat Viitasaaren seudut suurta vesiallasta, mutta maan kohoaminen oli nopeaa ja Suomenselän tienoo kohosi vähitellen asumiskelpoiseksi maaksi. Löytöjen perusteella voidaan havaita kivikautista asutusta seudulla jo noin 7000 vuotta sitten. Silloin Pohjanlahti ulottui tänne asti, mutta runsaat 1000 vuotta myöhemmin tapahtui suuri muutos, sillä maan kohoamisen aiheuttama veden paine puhkaisi Salpausselän ja vedet alkoivat virrata Pohjanlahden asemasta Suomenlahteen. Pyyntikulttuuria harrastaville asukkaille muutos oli ilmeisesti hyvä. Pronssikauden vähäisten löytöjen takia ei seuraavasta ajasta ole paljon tietoa. Kuitenkin perimätiedon ja paikannimistön perusteella tiedetään alueella asuneista lappalaisista ehkä jo 1500 eKr. alkaen ja jatkuen aina 1000 jKr. saakka. Heidän elämäntapaansa kuului siirtyminen paikasta toiseen vuodenaikojen mukaan, joten ei voida puhua kiinteästä asutuksesta.
Vuoden 800 jKr. tienoilla saivat lappalaiset vieraita, sillä hämäläiset eränkävijät ulottivat retkensä Keiteleen vesistöön asti. Seurasi erätalouden aika, jolloin Sääksmäen ja Hollolan kihlakuntien taloille muodostui erämaaomistuksia Viitasaaren seudulle. Ei syntynyt pysyvää asutusta, vaan erämiehet saapuivat vesireittejä pitkin kalastamaan ja metsästämään vieden saaliinsa palatessaan Hämeeseen. Koska he maksoivat erämaistaan veroa, niin veroluettelot kertovat näistä omistuksista. Vuonna 1323 solmittiin Pähkinänsaaren rauha Ruotsin ja Novgorodin välillä. Tämän rauhan raja kulki ilmeisesti Viitasaaren kautta, sillä rauhankirjassa mainittu Kolumankoski tarkoittanee Koliman koskea. Nämä alueet olivat siis rajaseutua aina 1500-luvun lopulle asti.
Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa julisti 1540-luvulla kaikki asumattomat erämaat kruunun omaisuudeksi. Hän halusi saada pysyvää asutusta rajaseudulle ja uusia verotalonpoikia. Kun sekä pohjalaiset että hämäläiset olivat varsin haluttomia lähtemään uudisasukkaiksi erämaahan, niin tilalle astuivat savolaiset. He olivat innokkaampia Keiteleen ja Koliman järvien rantojen asukkaiksi. Ensimmäinen savolainen uudisasukas oli Pekka Varis vuonna 1549. Hänellä samoin kuin muillakin varhaisilla tulijoilla oli alussa kahnauksia entisten erämaaomistajien kanssa. Pasaset ilmestyvät kuvaan vuoden 1600 tienoilla. Viitasaaren historia mainitsee ensimmäisenä Juho Pasasen.
Hallinnollisesti Viitasaaren seutu kuului vuonna 1560 perustettuun Rautalammin pitäjään. Pitkien etäisyyksien takia saatiin ensimmäinen kirkko tai paremminkin rukoushuone Viitasaareen noin vuonna 1600. Siitä saatiinkin alueelle nykyinen Viitasaari- nimi. Aiemmin oli käytetty Keitelepohjaa. Varsinaisia teitähän ei ollut, vaan kuljettiin vesitse tai talvella jäitse. Ajoittain kävivät Rautalammin papit täällä suorittamassa kirkollisia toimituksia. Hautausmaa saatiin kirkon viereen. Viitasaaren kappeli tuli omaksi pitäjäksi 1635, jolloin Pasaset olivat jo asuneet paikkakunnalla runsaan miespolven ajan.
Viitasaaren uudisasukkaiden pääosan muodostivat savolaiset. Vain harvoja hämäläisiä asettui pysyvästi tänne entisille eräalueilleen. Vuosisatojen kuluessa ovat muuttoliikkeet tuoneet alueelle ihmisiä muistakin heimoista. Kuitenkin Viitasaaren murteessa on vielä tänäänkin havaittavissa savolaisuus. Väestön enemmistön murre tarttuu muualta tulleiden puheeseen varsin nopeasti. Viitasaaren murre onkin tunnetusti lähellä kirjakieltä.
Viitasaarella 2015 Esko Pasanen