Viitasaari paljastui mannerjäätikön alta noin 9500 vuotta sitten. Niin kutsuttu Veikselin jääkausi oli alkanut jo yli 100000 vuotta sitten, mutta siinä oli kyllä monia sulamiskausia välillä. Jään reuna höyläsi edestakaisin muovaten samalla maan pinnanmuotoja. Jään mukaan tarttui kiviä ja lohkareita, joten se oli kuin valtava raspi, joka kuljetti irtomaata paikasta toiseen. Valitettavasti tämä hävitti kaikki muistot aikaisemmasta elämästä ja mahdollisesti jopa Neandertalilaisen ihmisen esiintymisestä maassamme. Joitakin eläinjäänteitä, kuten mammuttien luita, on toki löytynyt. Monet maaston muodot ja vesistöjen suunnat kertovat meille jäätiköiden kulkusuunnasta. Mannerjäätikön poistuessa Viitasaaren alueelta aluetta huuhteli Yoldiameri. Kotiseutumme oli silloin osa Merenkurkun saaristoa. Alueella oli noin 140 asumatonta ja karua kivikkoista saarta. Vähitellen saariin ilmestyi ensin jäkälä-, sammal-, ruoho- ja heinäkasvillisuutta sitten puista ensimmäisenä tuli koivu. Mänty tuli jo aika varhain, mutta kuusi vasta paljon myöhemmin.
Kun kilomerien paksuinen jäämassa oli poistunut, alkoi lommolle painunut maa kohota. Kohoamista jatkuu vielä nykyäänkin, tosin heikenneenä. Viitasaaren saaristo muuttui Suomenniemen osaksi ja Keiteleen allas nykyistä Itämerta suuremman Ancylusjärven lahdeksi. Aluksi Viitasaaren vedet virtasivat Pohjanlahteen, mutta kun Salpausselkä noin 6000 vuotta sitten puhkesi, niin virtaus muuttui Kymijokea pitkin Suomenlahteen. Suomenselkä muodostui vedenjakajaksi. Koivikot muuttuivat muutamassa vuosisadassa männiköiksi. Mänty olikin sitten valtalaji 8000 vuotta sitten. Silloin Keitele oli parituhatta vuotta Muinais-Päijänteen osa. Keitele ja Kolima erottuivat omiksi järvikseen noin 6300 vuotta sitten. Nyt syntyvät Huopanan- ja Kärnänkosket lohikalojen kutupaikoiksi. Leppä ilmestyy nyt yhdessä koivun kanssa veden pinnan laskiessa paljastuville vesijättömaille. Toinen koivikkokausi seurasi siitä, koivikot valtasivat Päijänteestä paljastuvat vesijättömaat.
Noin 5000 vuotta sitten ilmasti alkoi huonontua. Lämpötila laski ja kosteus lisääntyi. Silloin alkoi kuusi levitä maahamme ja Viitasaarellakin sitä oli 4000 vuotta sitten alavilla ja kosteilla mailla. Maamme vanhin asutus on noin 9000 vuoden ikäistä lähinnä Kaakkois-Suomessa. Viitasaarella lienee ollut ensimmäisiä asukkaita noin 7000 vuotta sitten.
Vanhimmat löydöt ovat Viitasaarella kampakeraamiselta ajalta noin 5000 vuoden takaa. Lappalaiset lienevät olleen ensimmäisiä asukkaita, joista ovat muistona heidän talvikyliinsä viittaavat nimet Siilinsalo ja Talvilahti. He vaihtoivat asuinpaikkaansa vuodenaikoja mukaan. Noin 1200 jKr. täällä alkoivat vierailla hämäläiset erämiehet.
He eivät kuitenkaan muodostaneet pysyvää asutusta, vaan palasivat takaisin Hämeeseen. Talvikelillä erämiehet sitten kävivät hakemassa maakuoppiin kätkemänsä saaliin. Pysyvä asutus syntyi Viitasaaren seudulle vasta 1500-luvulla. Kuninkaamme Kustaa Vaasa ja hänen poikansa alkoivat toivoa pysyvää asutusta eli uusia veronmaksajia näille seuduille. Hämäläisillä oli etuoikeus, koska he olivat maksaneet nimetyistä erämaa-alueistaan jo verojakin, mutta he olivat haluttomia jäämään pysyvästi erämaahan. Savolaiset olivat taas halukkaampia ryhtymään uudisasukkaiksi monestakin syystä. Saimaan rannoilla olot olivat usein rauhattomia alituisten rajakahakoiden vuoksi. He tarvitsivat myös runsaasti kasken polttoon sopivaa metsää. Perheessä oli useita poikia, joille tarvittiin uusia tiloja. Kuningas oli lisäksi luvannut verovapaita vuosia uudisasukkaille. Viitasaaren alueelle saapui ensimmäisenä Pekka Varis. Hän asettui asumaan nykyisen Pihtiputaan alueelle 1549. Hänen jälkeensä saapui uusia savolaisia, Pasasetkin saapuivat noin 1600. Vain harvoja hämäläisiä jäi tänne vakituisiksi asukkaiksi. Alussa uudisasukkailla oli sotaisia kahnauksia entisten eräomistajien kanssa, sillä hämäläisten oli vaikea luopua omistuksistaan.
Muinaiset uudisasukkaat asettuivat Päijänteen alta paljastuneille vesijättömaille. Aluksi he kulkivat pääasiassa veneillä ja jonkun verran metsäpolkuja ratsastaen. Talvella kuljettiin suksilla ja jäitä pitkin hevosilla. Kirkko rakennettiin Viitasaareen, josta koko pitäjä sai sitten nimensä. Sillat rakennettiin vasta 1860-luvulla, jonka jälkeen tiet sitten alkoivat syrjäyttää vesien käyttöä kulkuteinä. Kaskien polton jälkeen niille alueille kasvoi koivikko. Seurasi kolmas koivikkokausi, joka nyt oli ihmisen aiheuttama.
Elintaso oli alhainen. Asunnot olivat alkeellisia savutupia. Nälkä oli alituinen vieras. Kaskenpoltto loppui aikanaan, kun metsien arvo havaittiin tukkipuiden kysynnän vuoksi. Kun tukit kävivät kaupaksi, se merkitsi ratkaisevaa elintason nousua. Metsänomistajat saivat runsaasti rahaa tukkikaupoistaan ja talottomatkin saivat metsätöistä työpalkkoja. Siirryttiin rahatalouteen. Valtiovaltakin koetti ohjata ihmisiä peltoviljelyn käyttöön. Se oli aluksi vaikeata, kun oli kehittynyt hyvin satoisa kaskiruis, josta oli vaikea luopua, kun vielä peltojen raivaaminen kivisiin maihin oli käsipelissä tosi työlästä. Monin paikoin meillä vieläkin tavattavat kiviaidat ja kivirauniot kertovat esi-isiemme uurastuksesta.
Viime sotien jälkeen raivattiin vielä runsaasti uutta peltoa sodan johdosta menetettyjen viljelmien tilalle. Nykyisenä koneiden aikakaudella peltojen raivaaminen olisi lasten leikkiä. Niin tärkeää, kuin sodan jälkeen olikin uusien tilojen perustaminen ja peltojen kuokkiminen, niin tänään olemme joutuneet toteamaan sen olleen virheellistä. Nyt ovat useimmat silloin tehdyt uudistilat autioina. Ihmiset ovat joutuneet muuttamaan työn perässä uusille asuinpaikoille. Pellot ovat monessa paikassa metsitetty tai ainakin kesantona. Yhteiskunnan elinkeinorakenne on täysin erilainen kuin vielä puoli vuosisataa sitten. Maaseutu autioituu ja ihmiset muuttavat asutuskeskuksiin. Tekninen kehitys on päätä huimaava. On vaikea kuvitella, millainen on huominen. Kun Viitasaaren väkiluku oli 1950 tinoilla noin 14000, niin tänään, 2015 se on vain puolet siitä, eli noin 7000. Kirkonkylässä asui noin 500 ihmistä, suurin osa asui hajallaan kyläkunnilla. Tänään keskustassa on asukkaista valtaosa, ehkä noin 5000.
Viitasaarella 2015 Esko Pasanen
Lähteenä. Prof. Mikko Raatikaisen kirjoitus synnyinpitäjästään